Taulukollaasi olohuoneen seinälle

Joku ehkä muistaakin, että kasasin aiemmin taulukollaasia olohuoneen valkoiselle seinälle, sille samalle, missä ruokailutila ja tv sijaitsee. Kun syksyllä olohuoneen kalustus meni uusiksi, en halunnut lähteä täyttämään tuota seinää uudelleen, missä taulut aiemmin olivat ja nostin taulut toviksi kokonaan olohuoneesta pois. Siniharmaa seinä työpisteen takana oli jo pidempään huudellut muutosta, sillä yksi tauluhylly parin taulun kera tuntui toivottoman tylsältä ja nyt tammikuussa sain viimein aikaiseksi! Nauloja on nyt naputeltu niin, että tasoittajalle on tekemistä siinä vaiheessa kun seinälle haluaa jotain muuta. En sen kummemmin suunnitellut kollaasia etukäteen, sen kun aloitin keskeltä parilla suuremmalla taululla ja lisäsin tauluja yksitellen ja tuumaillen. Halusin saada niin taulujen kuin kehystenkin värejä vähän ripoteltua, ettei kaikki mustat tai valkoiset kehykset ole yhdessä kasassa. Nyt taulukollaasi on omaan makuuni sopivan epäsäntillinen ja satunnaisesti asetellun oloinen.

Taulukollaasin taulut ovat vuosien varrella kertyneitä, osa itselle jollain tavalla tärkeitä muistoja osa satunnaisia kehyksiin päätyneitä kuvia, mutta jotenkin ne toimivat aika kivasti keskenään ja ovat hyvin sopusoinnussa. Tärkeimmät kuvat ovat omat lukioaikojen taiteilut, mustavalkoiset kuvat lapsuudenkaupungin rannasta, kummitädin taidekokoelmasta saatu taulu ja entisen naapurini minua varten ajatuksella valittu kuva. Eiffel -torni on muistuttamassa Pariisin matkahaaveesta ja tänä vuonna aika lähelle jo päästäänkin! Ajatuksenani on kerätä seinälle vielä lisää tauluja niin, että lopulta lähes koko seinä olisi taulujen peitossa.

En tiedä, valehteleeko silmät livenä vai eikö silloin huomaa kaikkia puutteita aivan yhtä selkeästi, mutta kuvissa kollaasin taulut näyttävät olevan huomattavasti pahemmin vinossa kuin ne omaan silmään ovat. Jännä juttu! No, suoraanhan näistä jokaista ei voi saada millään, mutta onpahan kuitenkin yritetty.

Enkä malttanut samalla olla kuvaamatta näitä kahta murua, jotka niin somasti ottivat aamupäivänokosia kahdessa kerroksessa. Sohva on harvoin ohennuksessa, sillä Bruno tykkää kaataa selkänojatyynyt ja kiivetä niiden päälle katselemaan kadulle satunnaisia ohikulkijoita. Siitä vaihtikoira näkee myös ketä tulee kotiin, jotta tietää mennä sitten ovelle ajoissa vastaan.

//Kivaa viikon jatkoa ja iloista mieltä!