Paras ystäväni

Saat arvata, montako otosta tarvittiin yhden onnistuneen kuvan aikaan saamiseksi minusta ja parhaasta ystävästäni? Tämä ystävä tykkää poseerata kyllä lattialla tai sohvalla, mutta sylissä ollessa sitä kiinnostaa lähinnä minun pussailu… Heikki arvelee, että Bruno tuumii mielessään minun siirtyneen yrittäjäksi sen vuoksi, että voin viettää enemmän aikaa Brunon kanssa. Kieltämättä, onhan tuosta koirasta tullut entistä enemmän minun koira vuodenvaihteesta lähtien. En ole koskaan tavannut puoliksikaan yhtä sosiaalista koiraa kuin Bruno on. Pääasiassa se on tosi kivaa, mutta kieltämättä joskus hiukan rasittavaa, kun koira seuraa ihan joka paikkaan ja odottaa suljetun oven takana, milloin mami tulee huoneesta ulos… Ja joskus voisi olla ihan kiva päästää vieraita sisään ilman vartin innostumishepulia. En taida silti valittaa, sillä onhan tällainen oma kiltti jalkojenlämmittäjä aivan ihana!

Minusta ei Brunon myötä ole vieläkään tullut varsinainen koiraihminen ja jos valita pitäisi, olen ehdottomasti enemmän kissaihminen. Tämä pikkukoira on kuitenkin päässyt yllättävän syvälle sydämeeni! Ymmärrän hyvin sanonnan ihmisen parhaasta ystävästä.

Ystävänpäivä Kukat

Hyvää ystävänpäivää!

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallennaTallennaTallenna

TallennaTallenna

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • Onneksi tuo ”Koira on ihmisen paras ystävä” ei ole totta, ainakaan meillä. Meillä meidän Tommi kissa on kyllä meissä ihan kiinniliimautunut melkein koko ajan. Riippuu varmaan tietty kissan luonteesta minkälainen se on, mutta meillä ei saa mennä vessaankaan ilman että ovi on auki. Muuten se istuu oven ulkopuolella ja huutaa ?? mamman vauva ?❤❤❤