Kesän 2017 poiminnat – Tartu hetkeen ja jokaiseen tilaisuuteen

Kesän 2017 teemana ja kantavana ajatuksena on ollut tarttua hetkeen ja jokaiseen tilaisuuteen. Tänä kesänä olen lähtenyt ja mennyt, tehnyt extempore -retkiä ja hypännyt kyytiin, nauttinut kohtaamisista ja ohikiitävistä hetkistä. Tänä kesänä olen harvinaisen vähän vain ollut. Päätin jo keväällä, että tulevana kesänä on aika tarttua mahdollisuuksiin nähdä ja kokea. Edessä on kuitenkin pitkä syksy ja talvi, jolloin on aivan riittämiin aikaa istua kotona ja nauttia hitaammasta elämästä omissa tutuissa nurkissa.

Tänä kesänä on tapahtunut paljon. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, olen viettänyt aikaa vanhojen ystävien kanssa ja oppinut uusia asioita niin itsestäni kuin muista.

Tänä kesänä olen viettänyt paljon aikaa metsässä ja luonnossa. Olen maastopyöräillyt, uinut, kerännyt marjoja, vaellellut koiran kanssa, päässyt Saimaan risteilylle katsomaan itselleni aivan uudenlaista Suomea.

Kesä 2017Tänä keväänä ja kesänä olen käynyt Turussa ja Porvoossa ja Mikkelissä ja Raahessa ja Helsingissä ja siirtänyt kesä-Tukholman syys-Tukholmaan.

Totesin, että vaikka Turku on kaunis ja ihana kaupunki, en mene sinne toiste liian varhain keväällä. Edellisestä Turun visiitistä taisi olla aikaa kaksikymmentä vuotta, seuraavaan ei taatusti ole yhtä pitkästi! Turussa yövyimme keskellä kaupunkia Scandic Juliassa (yöpyminen saatu), jonka suuri perhehuone sai meidän porukan majoitettua niin tiiviisti, että lisäpatjalla varustetut huoneet tuntuvat jatkossa jollekin, mitä haluamme välttää.

Porvoo oli juuri niin ihana kuin sen kuuluukin ja siellä söimme  Heikin kanssa 15-vuotishääpäivän kunniaksi maailman parhaat hampurilaiset ja jälkiruuaksi niin paljon irtokarkkeja, että sammuimme sokerihumalassa Haikon Kartanon katossänkyyn.

Mikkeli yllätti ja osoittautui Suomen kivoimmaksi kesäkaupungiksi muutenkin kuin asuntomessujen osalta. Mikkelin kaupunki tarjosi huikean hienon tutustumiskierroksen alueeseen ja Kyyhkylän kartano osoittautui unelmien majapaikaksi (yöpyminen saatu). Mikkelissä on tosiaan osattu kaupunkikuvan elävöittäminen ja eipä nyt äkkiseltään tule sen viihtyisämpää kahvittelupaikkaa mieleen kuin Mikkelin tori.

Raahessa ihastuin Langin kauppahuoneen uuteen valtakauteen ja huomasin, että katselen kaupunkia nykyään turistina, vaikka lapsuuteni kuljin katuja suhtautuen niihin maailman arkisimpina ja tylsimpinä asioina. Etäisyyden ottaminen saa kuitenkin näkemään asiat toisin.

Helsinkiä esittelin heille, joille koko kaupunki oli uutta ja ihmeellistä. Se sai itsenikin katselemaan kaupunkia aivan uusin silmiin ja viehättymään asioista, jotka olivat jo meinanneet muuttua arkipäiväisiksi.

Kesä 2017Tänä kesänä istuin Lastenklinikalla potilaan vierellä muutaman päivän ajan. Potilas ei ole enää kovin pieni, sillä hän kasvoi minusta ohi jo viime talvena, mutta äiti tunsi itsensä kovin pieneksi lapsen sairauden äärellä. Lapsi voi nyt hyvin ja kaikki on kunnossa, mutta sairaus pysäyttää aina ja saa nauttimaan tavallisista arkisista asioista entistä enemmän.

Kesä 2017Tänä kesänä olen viettänyt aikaa pihahommissa vain alkukesän ja silloinkin vain muutamia yksittäisiä päiviä. Piha eteni juuri sen verran kun on välttämätöntä, enempään en kallisarvoisia kesäpäiviä halunnut kuluttaa. Voi olla, että syksyllä innostun kerran vielä ja jatkan keskeneräisiä projekteja tai sitten tartun sen verran toimeen, että laitan pihan syyskuntoon talvea odottamaan.

Tänä kesänä olen kypsytellyt yhä enemmän ajatuksia siitä, millaisia asioita haluan tehdä työkseni ja millaisiin asioihin haluan panostaa. Kesälomien jälkeen olen jatkanut edelleen osa-aikaisesti työssäni, jotta aikaa jää omien haaveiden ja projektien toteutukseen. Tämä blogi tulee olemaan jatkossakin ehdottomasti yksi niistä asioista, joille täytyy löytää aikaa ja josta saan iloa ja tsemppiä muuhun elämään. Jotain uuttakin saattaa olla syntymässä, sellaisia asioita joissa minulla voisi olla annettavaa ja joista voisi olla muille paljon hyötyä. Mitä ikinä syksy tuokin tullessaan, tiedän että osaamiselleni on käyttöä ja uskon, että saan tehdä sellaisia asioita, jotka tuovat minulle iloa tai onnistumisen tunteita.

Kesä 2017Tänä kesänä olen saanut seurata kummitytön ensimmäisiä viikkoja ja kuukausia, juhlistaa hänen omaa päiväänsä ja iloita suloisesta tytöstä, ainutlaatuisesta pienestä ihmisestä. On uskomatonta, miten rakkaalta ja tutulta hän tuntuu jo nyt, vaikka yhteistä aikaa on takana niin vähän.

Tänä kesänä olen tajunnut sen, että kunnon yöunet ovat kultaakin kalliimmat ja ne edustavat juuri sitä elämänlaatua, jota haluan arjessani ja lomallakin olevan. Kyllähän muutaman kerran kesässä täytyy nauttia kesäyöstä ja valvoa siihen saakka että aurinko jo sarastaa, mutta ne kerrat saavat olla harvoja.

Tänä kesänä olen priorisoinut asioita ja päättänyt karsia sellaisia aikaa ja resursseja kuluttavia asioita pois, joiden tilalla voisi olla jotain voimaa ja inspiraatiota antavaa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että pyrin välttämään niiden asioiden tekemistä, jotka eivät tee minua onnelliseksi ja keskityn kaikkeen sellaisen, joka tekee elämästä helpompaa, onnellisempaa ja sujuvampaa.

Kesä 2017Kun koko kesän ajatukset ja tapahtumat koittaa kirjoittaa yhteen postaukseen, voi olla varmaa, että syntyy vain pintaraapaisu kaikkeen tapahtuneeseen. Ehkä kaikkea ei olekaan tarkoitus kertoa ja jakaa, mutta kun on vuosien ajan tottunut kertomaan arjesta ja juhlasta, tuntuisi kummalle olla hiljaa koko kesän tapahtumista.

Kun on kesästä ihanat ja lämpimät muistot, on tuleva syksykin lempeä! //Toivottavasti sinunkin kesä on ollut aurinkoinen ja onnellinen.

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

Vastaa

  • Kivoja kuvia! <3 Minua vähän harmittaa, kun ei tullut kannettua tänä kesänä kameraa mukana. Olisi ollut kiva kertoa blogissa kesäreissuista. Muutama kännykkäräpsäisy löytyy, mutta ei oikein muuta. Tosin tein kyllä sen päätöksen, että otan vaan rennosti, eikä se oikein onnistu minulta kameran kanssa. 😀

    • Kiitos Hanna! Minullakaan ei kamera ollut mukana läheskään kaikilla reissuilla, mutta onneksi nykyään saa puhelimella sen verran hyviä kuvia, että ne menettelevät blogissakin, ainakin tällaisten kollaasien muodossa! Reissuilla täytyy kyllä pystyä olla rennosti ja jos kamera ei kuulu rentoon olemiseen, silloin sen paikka on kotona. 🙂