Entä jos kaikki on jo sanottu?

 

Kirjoitin edellisen blogipostauksen noin kuukausi sitten. Kuvissa näkyi silloin sama vaaleanpunainen seinä kuin tämän postauksen kuvissakin näkyy. Viimeisten kuukausien aikana olen usein kokenut, että minulla ei ole mitään sanottavaa, eikä mitään näytettävää, mikä teitä lukijoita voisi kiinnostaa. Kun blogia on kirjoittanut yli kahdeksan vuoden ajan ja kuvannut lähes jokaisen sisustusmuutoksen, asetelman ja kukkakimpun, julkaissut lähes 1500 blogikirjoitusta en ihmettele yhtään, että alkaa tuntua ettei uutta annettavaa ole.

Kuluneen kevään aikana joka kerta postauksen aloittaminen on ollut entistäkin vaikeampaa? Blogit tuntuvat nyt olevan ajastaan jäljessä. Asioihin pitäisi reagoida nopeasti; kirjoittaa siitä mitä tapahtuu tänään ja huomenna, sillä eiliset asiat ovat jo kerrottu muissa, nopeammissa somekanavissa. Ne arkiset välähdykset, joista blogien alkuvuosina kirjoitettiin ja kuvattiin, siirtyivät ensin instakuviin ja poistuivat sitten sieltäkin snäpin ja instastorien puolelle. Nyt linja on se, että sisällön on oltava viimeisteltyä ja harkittua ja huippubloggaajat julkaisevat ainoastaan ammattikuvaajien ottamia kuvia.

Ihan tavallisessa arjessa huomaan toisinaan ajattelevani, että tästä täytyy kertoa blogissa, tuo idea täytyy kuvata lukijoille näytettäväksi tai sitten kun saan tietyn projektin valmiiksi, kuvaan sen blogiin. Viimeisen kuukauden ajan jokainen postaukseen johtava ajatus on jäänyt puolitiehen. Muutamat ottamani kuvat eivät ole enää ajankohtaisia, muutama luonnos ei ole valmistunut koskaan ja muutama idea ei ole koskaan kypsnyt blogipostaukseksi asti. Elämä on sen verran täyttä, että välillä on ollut pakko laittaa muita asioita blogin edelle ja aika ei aina riitä kaikkeen. Tunnistan kyllä, että ei tämä hiljainen kevät ja alkukesä blogissa ole ainoastaan ajasta ja sen riittävyydestä kiinni. Enemmän kyseessä on prioriteetit ja se, mihin haluan oman vapaa-aikani käyttää. Kun työpäivät venyvät välillä pitkiksi, kotityöt odottavat joka päivä ja lapset tarvitsevat oman huomionsa, on jäljelle jäävät tunnit kallisarvoisia ja niiden tuntien käyttämisen suhteen valinnat on entistä tärkeämpiä. Viime aikoina olen useammin valinnut perheen, parisuhteen, ystävät ja liikkumisen kuin blogin kirjoittamisen.

Sisustus on aihepiirinä edelleen ja varmasti aina tärkeä ja rakas. Se, että kuinka monta vuotta oman kodin sisustuksesta voi ja jaksaa kirjoittaa, on toinen asia. Ehkä aihealueeseen voisi koittaa välillä ottaa jonkin toisen näkökulman, josko se toisi vaihtelua ja helpottaisi sisältöjen ideointia. En koe, että minulla on muussa elämässä annettavaa, jotta lähtisin laajentamaan blogini aihepiirejä enää, sekin polku on joskus aikanaan kokeiltu. En ole mediaseksikäs persoona, jonka normaali arki kiinnostaisi ketään. Tavallinen ruuhkavuosia elävä perheenäiti aivan tavallisessa kodissa – ei siitä jutunjuurta juuri irtoa, jos ei syvimpiä tuntoja halua lähteä julkisesti avaamaan.

Onkohan kuitenkin niin, että ilmankaan en osaa olla, vaikka suurin inspiraatio tuntuu olevan takanapäin. Mikä blogini tulevaisuus sitten on? Totta puhuen tällä hetkellä en osaa sanoa. Sen tiedän, että entisaikojen aktiiviseen useamman postauksen viikkotahtiin en taida enää taipua. En silti halua luopua blogista kokonaan, onhan tämä tärkeä kanava omien ideoiden ja luovuuden toteuttamiseen. Mikä on sitten oikea tyyli ja aktiivisuus, sitä ei näytä kuin aika. Taidan nyt tehdä niin, että menen tämän kesän ajan rennosti ja hiukan tunnustellen, mitä blogilta haluan ja mitä minulla on teille lukijoille antaa. Katsotaan sitten syksyllä uudemman kerran, mikä on fiilis!

TallennaTallenna

TallennaTallenna

Ehkä haluat lukea myös nämä

Kommentoi kirjautuneena Facebookiin

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  • Ei me lukijat täältä kadota, vaikka hiljaisempaa olisikin. Mutta ymmärrän enemmän kuin hyvin, että välillä muu elämä ajaa edelle ja postauksia ei väkisin kannata kirjoittaa. Mukavia kesäpäiviä ja toivottavasti päätät vielä syksyllä viimeistään palata täällä blogin puolella. ?

  • Täällä on täysin samat ajatukset. Oikeastaan tuo teksti voisi olla minun kirjoittama! Niin hyvin sanoit juuri sen oleellisen.

    Luopuminen blogista olisi liikaa, siksi se saa olla olemassa. Vaikka sitä ei juuri päivittäisikään. Some on nyt se paikka niille asioille joita ennen blogeissa käsiteltiin.

    Ihanaa kesää ?

  • ”Viime aikoina olen useammin valinnut perheen, parisuhteen, ystävät ja liikkumisen kuin blogin kirjoittamisen.” Sinulla on arvot kohdallaan! Kun lapset kasvavat (yllättävän nopeasti!) aikaa löytyy taas perheen ulkopuolisille proggiksille yms. Lapset on tässä ja nyt.

  • Elämä ensin!

    Itse en koe vielä kaikkea sanoneeni, mutta takavuosien jokapäiväisestä tahdista olen vähentänyt keskimäärin kolmeen postaukseen viikossa, fiiliksen, sanottavan ja jaksamisen mukaan välillä harvempaankin. Blogissa on kuitenkin enemmän pysyvyyden ja tarinankerronnan tunnetta kuin ohikiitävissä instastories-pätkissä. Oma historiikki ja kehityskertomus kuitenkin on ollut reseptien lomassa yksi blogin kantavia ajatuksia.

  • Olen kovasti tykännyt blogistasi. Toivottavasti jatkat edes harvakseltaan.
    Pointsit terveestä arvomaailmastasi. Ihanaa ja rentouttavaa kesää.

  • Komppaan jo yllä sanottua, lukijat eivät katoa ja on tosi hienoa, että olet osannut astettaa asiat tärkeysjärjestykseen!

    Rentouttavaa kesää!

  • Mä NIIIIIN Essi tiedän mistä puhut! Ollaanhan tästä keskusteltukin! Mun kuukauden breikki teki niin hyvää ja nyt oon postaillut pari kertaa viikossa. Sekin tuntuu välillä liian paljolta! Mä en toisaalta voi uskoa, että miten mulle kävi näin…koska blogi ollut viimeisen 6 vuotta läsnä päivittäin. Mutta ehkä aikansa kutakin! Toisaalta en oo just valmis luopumaankaan, että tällainen pari kertaa viikossa tahti sopii mulle paremmin ja jos ei jaksa sitäkään niin ei ole pakko 🙂

  • Samojen kysymysten äärellä painitaan täälläkin! Taitaa olla pieni epidemia liikkeellä…

  • Kiitos tähän astisesta kirjoituksista ja toivottavasti jaksat silloin tällöin kirjoitella, koska postaukset ovat olleet kiinnostavia ja lähellä tavallista arkea. Hyvää kesää ja lataa akkuja.

  • Hei! Kiitos tähän asti tekemistäsi postauksista. En ole kovinkaan kiinnostunut sisustamisesta ja siksi olen joutunut ahkerasti googlaamaan ideoita pakollisiin remppaprojekteihin. Ja tosi monesti olen päätynyt blogiisi lukemaan tätien minkä seinäpinnoitteen ominaisuuksista tai diy -projektin toteuttamisesta. Blogisi siis elää omaa elämäänsä ja on iloksi monille vaikka itse pitäisikin taukoa sen tekemisestä.
    Hyvää kesää ja rentouttavaa lomaa!

  • Yllättääkö jos sanon, että kirjoitit kutakuinkin kaikki mun ajatukset tekstiksi asti… Olen itsekin viettänyt reilusti entistä vähemmän aikaa blogin äärellä – ja mitä vähemmän aikaani blogihommissa vietän, sitä enemmän muu elämä vie mennessään. Aiemmin saatoin aivan hyvin aloittaa postauksen työstämisen klo 23 illalla, nykyään luovutan jo kymmeneltä ellen ole saanut mitään aikaiseksi. Mulle viime syksyinen visiitti sairaalassa sydänkäyrillä oli se suurin herättelijä – herätys tajuamaan, että elämässä on niin paljon muutakin kuin blogi. Samalla alkoi melkein ahdistaa, että olen viettänyt käytännössä tyttöjen koko lapsuuden blogini äärellä – vaikkakin yöaikaan suurimmaksi osaksi. Nykyään huomaan, että ensin tulee se muu elämä, sitten vasta blogi. Ja nimenomaan, kun ei ole mediaseksikäs eikä ammattivalokuvaaja niin tuntee auttamatta jäävänsä jalkoihin. Mutta toisaalta ei osaa täysin bloggaamista lopettaakaan koska sitä on vuosikaudet tehnyt.

    Summa summarum, I feel you! Ja arvostan päätöstäsi siirtyä jälleen pois portaalista. Mahdollistaa kirjoittelun juuri silloin kun sitä tuntuu. Oikein leppoisaa kesää, kirjoitellaan kun siltä tuntuu 🙂